Nyt olisi toisen
postauksen vuoro. Kirjaurakassani olen päässyt suurenmoiseen puoleen väliin.
Tässähän voisi ajatella että lasini on puoliksi täynnä. Voisi kuvitella että
kirja Adolfista olisi puuduttava ja täynnä väsyttäviä faktoja. Sitähän se
onkin. Meinaan täynnä faktoja, mutta kyllä en voi muuta kuin sanoa, että
Huovinen osaa kirjoittaa.
Olen tähän mennessä
saanut monet hyvät naurut kaikista niistä sattumuksista, joilla Hitlerin elämää
on rikastettu. Teos on hyvin tehty.
Minun on ollut vaikea saada selkoa siitä
kuka on teoksen mielenkiintoisin hahmo. Miksi? Vastauksena on ettei kirjassa oikein
kerrota muista kuin Adolfista ja hänellä ei omasta mielestäni ollut
sivupersoonaa, joten tästä syystä hän saa kaiken huomion, jonka lukijana voin
hänelle antaa.
Kirjasta
mielenkiintoisen tekee se kuinka Huovinen kertoo humoristisesti kaikki
Hitlerille sattuneet tapahtumat. Minua huvitti paljon se, kuinka Hitler uhosi
että hän nostaa uuden valtakunnan jaloilleen kun hänet valitaan valtion
johtoon. Kuinkas kävikään? Vasta monen sattuman kautta Hitler ja hänen
edustamansa puolue pääsi eduskuntaan.
Ei voi muuta sanoa kuin että, jos kirja
on loppupuolella puoliksikaan yhtä hauska kuin se alussa oli niin tätähän lukee
mielellään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti